keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Reissuja, reissuja

Matkani vei marraskuun viimeisenä viikonloppuna Englannin toiseksi suurimpaan kaupunkiin Birminghamiin viettämään pitkää ja laadukasta viikonloppua pikkuserkkuni luokse. Hänkin viettää syksyn Englannissa Erasmus-opiskelijana ja on vaihdossa kilpailevasta opettajankoulutuslaitoksesta. Viikonlopun suunnitelmiin kuului Birminghamiin tutustuminen (niin kaupunkiin kuin sen opiskelijaelämäänkin) sekä Walesin matka.
 
Pikkuserkun luotsaaman kaupunkikierroksen saldoon kuuluivat Bullringin ostoskeskus (jeeeee!), kanaalit, joulumarkkinat, kaupungintalo sekä muita kauniita ja ihailemisen arvoisia rakennuksia.
Wales-suunnitelmamme sai yllättävän käänteen, sillä nämä suomalaistytöt eivät olleet osanneet varautua erääseen seikkaan. Birminghamiin satoi ensilumi 27.11. ja säätiedotus tiesi kertoa samoja uutisia Pohjois-Walesista sekä varoituksia jäätyneistä teistä. Nämä tytöt eivät uskaltaneet lähteä vuokra-autolla luistelemaan ja testaamaan ajotaitojaan ”vääräkätisessä” liikenteessä. Englannissa ei ole tietoakaan talvirenkaista tai talven kunnossapidon tiekalustosta. No thanks. Otimme käyttöön Plan B:n ja lähdimme mukavalle päiväretkelle Warwickiin, 25 000 asukkaan pikkukaupunkiin. Birminghamista sinne sujahtaa nopeasti junalla. 900-luvulla perustettu pikkukaupunki on viehättävä historiallinen kokemus ja sen tärkein nähtävyys on Warwikin linna, jolla on pian ikää 1100 vuotta. Toisin kuin Skotlannin North Berwickissä, tämän linnan sijainti oli hyvin opastettu ja yksinkertaisempikin turisti pääsi ihastelemaan komiata rakennusta.
 
Upean viikonlopun jälkeen mahtavat reissut jatkuivat Chesterillä ja Liverpoolilla. Sain luokseni vieraan Suomesta, jonka kanssa lähdimme matkaan. Vaikka Walesin reissu vuokra-autolla kariutui nuorten Suomi-tyttöjen jänistykseen, ei tämän vieraani kanssa sellaista ongelmaa tullut vastaan. Tämä herra kuuluu monissa saavutuksissaan idoleihini, etenkin mitä autoiluun tulee. Häneltä löytyy 44 vuotta ajokokemusta (myös kansainvälistä ja ”vääräkätistä”) ja kolmen lähes yhtä täydellisen autoilijan (minä ja veljeni) kouluttaminen. Ei siis pienintäkään epäilystä, etteikö autoreissu kesärenkailla Manchesterin, Chesterin ja Liverpoolin ensilumilla onnistuisi.
 
Chester on varsin viehättävä 110 000 asukkaan kaupunki, joka on alun perin rakennettu roomalaisten sotilaslinnoitukseksi. Kaupungin rakennuksista iso osa on 1800- ja 1900-lukujen taitteesta. Keskustaa ympäröi kolme kilometriä pitkä muuri, joka kannattaa käppäillä läpi. Tällöin saa kivan käsityksen keskustasta ja sen nähtävyyksistä.

Chesterin kupeessa on Cheshire Oaks Desinget Outlets, joka on Iso-Britannian suurin merkkiliikkeiden outlet-paratiisi. Liikkeitä löytyy vajaa 150. Täältä siis saa merkkikamaa alennetuilla hinnoilla. Tosin niille, jotka ovat käyneet outleteissa Jenkeissä tai Aasiassa, tulee mainita, ettei tämän shoppailukylän hintataso ole sekoamisen arvoinen. Paikka oli silti kiva, joten jos ostokset kiinnostavat, niin sinne vain!

Liverpoolista löytyy upeita vierailun arvoisia kohteita. Katedraalin tornista avautuvat upeat näkymät kaupungin joka suuntaan.
 
Kannattaa käydä syömässä kulttikokki Jamie Oliverin ravintolassa. Sisäpiiritiedot kertoivat, että Manchesterin King Streetille avataan Jamien rafla ensi kesänä. Liverpool on tunnettu Beatlesien kotikaupunkina ja siksipä kyseistä yhtyettä ei voi välttää; sitä on kaikkialla. The Beatles Story antaa kattavan käsityksen yhtyeen tarinasta sekä kokoonpanon jäsenistä. Matkaseurani on tietysti ollut kova Beatles-fani, joten museovierailun lisäksi kävimme Cavern Clubilla, jossa Beatlesit ovat soittaneet uransa alkuaikoina. Clubia vastapäätä löytyy Cavern pub, jonka ulkoseinästä löytyvät kaikkien niiden artistien nimet, jotka ovat soittaneet clubilla vuoden 1957 jälkeen. Pubin sisällä voi katsella valokuvia, tavaroita ja esineitä, jotka ovat muistoja artistien vierailuista.
 Sataman lähellä oleva Albert Dock on alueena erittäin viehättävä ja historiallinen eikä ihme, että se kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.
Ja kun tilaisuus tarjoutui, päätin kokeilla ajamista Englannissa. 500 metrin kokemukseni piti sisällään:
  • hymyä ensimmäiset 30 sekuntia, jolloin ratin takana istuminen lähinnä nauratti, eikä tarvinnut murehtia mistään
  • peruuttaminen Manchesterin kotipihalta pois
  • auton tahaton sammuttaminen
  • ykkösvaihde: jee hyvin menee!
  • vaihdekepin hapuilua väärältä puolelta
  • kakkosvaihde: ei mitään ongelmaa ja tien ”väärällä puolella” ajaminen ei ole ihan hirveän vastenmielistä
  • risteys + käännös + tyylikäs parkkeeraaminen hyödyntäen kesärenkaita, auraamatonta lunta sekä liukkaita olosuhteita.
  • ehkä ensi kerralla sitten enemmän… :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti