Jalkapallohuumaa

Jokaisen tulisi kokea englantilainen jalkapallohuuma tänne tullessaan. Yksinkertaisimmillaan sitä voi nostattaa stadionvierailulla, mutta huippuunsa huuma nousee aidossa matsissa! Pelistä riippuen liput saattavat olla kiven alla sekä hinnat voivat joidenkin näköä haitata. Meitä onnisti ja kävimme ManUilemassa viime lauantaina Old Traffordilla West Bromwich Albion pelissä.

Lippujen hommaaminen vaati ManUn järjestelmään rekisteröitymisen sekä armotonta vahtaamista, milloin tavallisten pulliaisten on mahdollista havitella paikkoja. Tällä tavalla me saimme liput ja mahdollisista muista konsteista minulla ei ole tietoa. Lippuja ostaessa oli vielä jonkin verran valinnanvaraa, mutta ko. pelin piippuhyllypaikat irtosivat 38 punnalla (nykykurssin mukaan noin 44 eurolla). Tämä Once in a Lifetime -kokemus maksettiin hymyssä suin eikä paikoissa ollut mitään valittamista. Liput lähetettiin kotiin noin viikkoa ennen peliä. Olettaisin, että tiketit on mahdollista tilata myös ulkomaille, mutta siksipä kannattaa varmistaa, että ne ehtivät saapua omiin näppeihin ennen kuin kone Englantiin lähtee.

Lippujen osto-operaation jälkeen tunnelman nostatus jatkui Old Trafford -stadionvierailulla. Reilulla kymmenellä punnalla pääsee ManUn museoon sekä opastetulle kierrokselle, jossa kierretään kaikki parhaat ja mielenkiintoisimmat paikat. Kierros antaa privaattitietoa stadionista, siellä noudatetuista tavoista, ManUn historiasta sekä pelaajista. Nykyinen Manchester United museo avattiin huhtikuussa 1998 ja se kertoo seuran historiasta vuodesta 1878 aina nykypäivään asti. Old Trafford vetää 76 212 katsojaa ja on näin ollen Englannin toiseksi suurin jalkapallostadion.

Kotijoukkueen pukuhuoneessa vierailu vetää suun kyllä leveään hymyyn. Vieraspukkareihin emme kurkanneet, mutta ne ovat kuuleman mukaan vaatimattomammat. Pelaajien oleskeluhuoneesta löytyy kunniataulu, johon on kirjoitettu jokaisen sellaisen Manchester United pelaajan nimi, joka on pelannut ainakin yhden maaottelun pelatessaan ManUssa. Sellaiset pelaajat, jotka ovat pelanneet maaottelun ennen tai jälkeen uraansa ManUssa eivät saa nimeään tauluun. Oleskeluhuoneessa pelaajat syövät ennen peliä sekä rentoutuvat katselemalla TV:tä ja lukemalla lehtiä. Pelaajien vaimot ja vieraat saavat myös täyden ylläpidon. Ja UUUUUU: David Ja Victoria ovat tavanneet ensi kertaa tässä huoneessa!

Minä ainakin olin aivan liekeissä pelaajien oleskelu- ja pukuhuoneissa sekä tunnelissa, josta pääsin astelemaan kentän reunalle. Pyhään nurmeen koskeminen oli ankarasti kiellettyä. Nurmen mitat ovat 106 x 70 metriä. Ruoho leikataan kolme kertaa viikossa huhtikuusta marraskuuhun ja kerran viikossa marraskuusta maaliskuuhun. Kenttähenkilökunta kävelee noin 13 kilometriä leikatessaan nurmea.

 Stadionkierroksesta jäi niin valtaisan upeat fiilikset, että saatanpa käydä siellä toistamiseen.

Ja vihdoin tuli päivä, jolloin pääsimme matsiin! Ottelun ensimmäisellä puoliskolla ManU vetäisi mukavan 2-0 johdon. Tauon jälkeen seurasi pari möhlimistä ja niinpä peli päättyikin tasalukemiin. Tosin matsin toinen puolisko oli äärimmäisen jännittävä ja oli hienoa nähdä aitoja tunteita ja tunteenpurkauksia.

Old Traffordilta poistumiseen on varattava hyvin aikaa, sillä liikenne on melko tukossa stadionin edustalla. Jos ei ole kiire minnekään, voisikin vaikka chillailla näillä harvinaisilla hoodeilla ja nauttia stadionin lumosta samalla kun odottaa ruuhkan hälvenemistä.

Tervetuloa meille!

Aiemmin mainitsin, että meidän kotimme on porrasparatiisi. Yksinkertaisimmillaan termi tarkoittaa sitä, että joka paikkaan mennään portaita pitkin. Tämä asunto ei liene mikään arkkitehtuurinen unelma, eikä minkään mittapuun mukaan kätevä tai käytännöllinen. Kuitenkin tukikohdastamme löytyy paljon hyvää ja olen kotiutunut tänne erinomaisesti.

Otetaanpa katsaus lukaaliimme. Katutasosta matka alkaa nousemalla muutama askel ulko-ovelle, jonka takana on pieni ”rappukäytävä”. Huoneistomme sisäänkäynti on rappukäytävän portaiden yläpäässä.

 

 

Asuntomme alakerrassa on yksi makuuhuone sekä kylpyhuone. Kämppämme koostuu oikeastaan yksittäisistä huoneista, käytävistä sekä kapeista portaista. 

Toisesta kerroksesta löytyvät kolme makuuhuonetta ja kylpyhuone. Kolmas kerros kattaa keittiö-olohuonekompleksin, sekä aulan/tasanteen, jossa jääkaappimme asustavat. En ole täysin varma, kuinka monta kerrosta meidän asunnossamme virallisesti on, sillä kolmannesta kerroksesta nousee vielä kahteen eri suuntaan portaat, jotka johtavat makuuhuoneisiin. Monimutkaista, epäloogista ja outoa.

Portaat eivät tosin haittaa mitään. Ne aiheuttivat alkuun lähinnä hilpeyttä ja ihmetystä, kuka tällaisenkin pohjaratkaisun on voinut suunnitella. Itse asiassa katalonialainen vaihtariystävämme löysi asunnostamme heti positiivisen puolen. Asuntomme valttikortin paljastamista ennen voisin mainita toveristamme, että hän on tunnettu ”healthy foodin” kannattaja. Terveellisyys ja terveelliset elämäntavat ovat hänelle ilmeisiä; Mr. X muun muassa toteuttaa bilekutsun ”omat juomat mukaan” -kehotuksen tuomalla appelsiinituoremehua. Mr. X kertoo totuuden. Hän analysoi, että asuntomme on erittäin mukava sekä ”very healthy because you have so many stairs”.

Asuntomme aiheuttaa mukavaa hilpeyttä monilla sellaisilla asioilla, joita ei kotisuomen asumuksissa voisi sietääkään. Täällä jotkin ominaisuudet ovat surkuhupaisia ja lähinnä vain naurattavat. Remontoimisen jälki on vähän niin ja näin. En yllättyisi yhtään jos löytäisin täältä haljenneen seinän, joka on ”paikattu” nostamalla kaappi ko. ominaisuuden eteen. Lattia muistuttaa paikka paikoin muhkuraista maata (kynnetty pelto olisi jo liioiteltu ilmaisu). Toisesta kylpyhuoneestamme löytyy muuten erikseen kylmä- ja kuumahanat. Asiallista. Kuumasta tulee niin kuumaa, ettei siinä ehdi pestä kunnolla käsiään kun jo näpit palavat. Siihen päälle täytyy saada vain jäätävämpää versiota. Nämä kuuma- ja kylmähanat ovat yksi maailman erikoisimmista keksinnöistä ja silti niitä löytyy todella monesta paikasta (esim. yliopistolta tai ravintoloista). Kuumahanalla ei ole käytännössä mitään virkaa, sillä sen käyttäminen on kuin leikkisi tulella.

Sainkohan kerrottua tähän kaikki asuntomme erikoisominaisuudet? Ne saattavat vaikuttaa epämiellyttäviltä, mutta näihin ihan tottuu ja niitä tulee varmasti ikävä kun palaan Suomeen. Toistaiseksi minulla ei ole paljon vertailukohteita englantilaisiin taloihin, mutta rohkenen väittää, ettei kukaan asu näin omintakeisessa asunnossa. Tämä on ehdottomasti kokemisen arvoinen! Englanti-kotimme on hauska, mielenkiintoinen, erilainen, positiivinen kokemus, persoonallinen, aina yllättävä ja healthy. I’m loving it! :)

Ainiin, ja meillä asustaa täällä seitsemän ahkeran opiskelijan lisäksi Hetty – valloittava ja viaton imuri. Hänestä ei ihan ota selvää, onko hän nuori vai vanha yksilö. Vaikka Hettyssä on Hi-Speed-imuteho, se ei auta mitään. Ulkonäöstä päätellen hänen pitäisi olla suhteellisen nuori, joten vanhuuden tuomilla vaivoilla ei pitäisi olla vaikutusta ammatinharjoittamiseen. Jos Hetty on nuori, voimme vain odotella aikoja, jolloin hän kehittyy ja imee kuin unelma. Tietysti voi olla, ettei Hettyä ole luotu kokolattiamattojen haastaviin maastoihin, vaan hänen ominta genreään olisi imeä parkettia, laminaattia, muovimattoa tai kaakeleita. Hetty asustaa keittiön takana omassa huoneessaan, jonka huonekorkeus lienee alle metri. Hänellä on Henry-poikaystävä, joka asuu vaihtarikamujemme kodissa parin kilometrin päässä. Aurinkoinen ja sympaattinen asenne kuitenkin kompensoivat imutehon; Hetty yrittää parhaansa ja imee mitä tahansa hymyssä suin.

Jo kuukausi takana...

Ajattelin ennen kuin tulin tänne, että Englannissa on aina harmaata, kylmää ja sataa. Tämä ensimmäinen kuukauteni on ollut jotain ihan muuta. Ensimmäisinä päivinä oli harmaata ja sateenvarjon ostaminen oli tarpeen, mutta sen jälkeen on ollut paljon upeita ja lämpimiä ilmoja. Sateenvarjo on täällä ollessani ollut mukanani vain parina päivänä. Eilen 10/10/10 oli sellaiset auringon paisteet ja lämmöt, että kyllä kelpasi.

Julkinen liikenne toimii täällä hyvin. Itse asun hyvin bussiyhteyksien päässä joka paikasta, joten bussilla ajellaan päivittäin. Lisäksi täällä kulkee junat ja ratikat. Bussikortti maksaa opiskelijalle koko syksyksi 87 puntaa. Hinta vaihtelee sesongin mukaan (kevät ja kesä ovat aavistuksen edullisempia). Täällä on kolme eri bussiyhtiötä ja jokaisella on omat hintansa. Magic Bus ja Stagecoach tekevät yhteistyötä ja tietyt bussiliput ja -kortit (esim. syksyn bussikortti / yhden viikon bussilippu) käyvät näiden firmojen busseihin. Yksittäisten matkojen hinnat vaihtelevat reilun punnan ja kahden välillä, joten muutaman päivän lomailijan tulee harkita, kannattaako ostaa viikon bussilippu. Firmasta ja tyypistä riippuen se maksaa seitsemän (vain Magic Bus j+ rajatut linjat) tai 11 puntaa (Magic bus ja Stagecoach + rajatut linjat).

Vaikka olen nyt ollut Manchesterissa kuukauden, minusta tuntuu, etten ole ehtinyt tehdä ja nähdä vielä kovinkaan paljoa. Ensimmäisinä viikkoina keskustan ostospaikat kiinnostivat kovasti ja veivät aika hyvin mennessään. Keskustassa Piccadilly-pääteaseman vieressä on Primark, johon jokaisen himoshoppaajan on mentävä. Ketju vastaa ehkä laadultaan meille tuttua Henu & Manua, mutta on hintansa puolesta järisyttävästi edullisempi. Primarkista saa kaikkea pukeutumisesta kodin sisustukseen. Ensimmäisellä käyntikerralla voi helposti tuhriintua ostohuumassa tunti, toinen jos kolmaskin. Primarkilta kävelykatua eteenpäin ja pääsee Arndalen ostoskeskukseen, joka kattaa yli 250 tasokasta liikettä laidasta laitaan. Arnalden takaa löytyy Wheel of Manchester. Tafford Centre on bussimatkan päästä keskustasta, mutta tämän (kuuleman mukaan) jättimäisen ostoskeskuksen tarjontaa en ole vielä ehtinyt tarkistamaan. Salfordin kaupunginosassa oleva Lowry Outlet Mall ei tasollaan pääse häikäisemään, joten kannattaa skipata se ja käyttää siitä irtoava aika johonkin muuhun toimintaan. Salfordissa on kyllä kaunista, joten sinne voi kyllä mennä katselemaan ja chillailemaan.

Ilta-aikaani täyttää tanssiharrastus, jota varten löytyi mukava ja tasokas tanssikoulu Sunshine Studios kaupungin keskustasta. Erityisen mukavaa on kokeilla uusia tyylejä ja sellaisia genrejä, joihin ei minulla ole Suomessa ollut mahdollisuutta (mm. Whacking & Vogueing, Commercial Street, Contemporary ja Pole Dance).

Yliopistot tarjoavat liikuntapalveluita ja niiden tarjonta kannattaa tarkistaa, myös oman kampuksen ja yliopiston rajojen ulkopuolelta. Palvelut saattavat olla ”aidan toisella puolella” monipuolisemmat ja kätevämmän matkan päässä. Kotikulmiltani löytyy pari isoa puistoa, joissa kelpaa lenkkeillä tai viettää aikaa. Kämppikseni kävi kokeilemassa lintujen syöttämistä lammen reunalla, mutta täälläpäin linnut olivat suomalaisia sukulaisiaan ahneempia sieluja. Lintufobiasta kärsiviä kehotetaan siis välttämään puistolintujen ruokkiminen.

Freshers Week

Mielestäni oli hyvä ratkaisu tulla Manchesteriin viikkoa aikaisemmin kuin yliopisto-opinnot alkoivat. Edeltävällä viikolla oli aikaa käydä katselemassa paikkoja, ”koeajamassa” tulevat kulkureitit, hakemassa oma opiskelijakortti kampukselta ja selvittelemässä tulevia harrastusmahdollisuuksia. Opintoja edeltävällä viikolla oli tarjolla erilaisia aktiviteetteja, joita voi lämpimästi suositella. Vaihtareille oli järjestetty omia tervetuloinfoja ja pieniä reissuja. Varasimme paikat Fresners viikon torstai-illan Dinner & Dance -iltaan (ilmainen tapahtuma) sekä perjantain koko päivän retkelle Alton Towers -huvipuistoon.

Dinner & Dance oli ladannut meihin suomalaistyttöihin kovat odotukset. Kuuleman mukaan illallinen tapahtuisi maaseudulla. Kuvittelimme mielessämme jonkin erityisen ja vaikuttavan paikan (kartano, ravintola tms.) englantilaisessa maaseutumiljöössä. Visiomme olivat kuitenkin melko korkealentoisia. Meidät kuljetettiin puolitoista tuntia maaseudulle, eräälle yliopistomme pikkukampukselle. Kampus oli uusi ja moderni, mutta samanlaiset tilat olisivat varmasti löytyneet lähempääkin. Meitä kyllä huvitti paljon omat ennakko-odotuksemme. Emme saaneet valkoisia pöytäliinoja tai pöytiintarjoilua. Seisovasta pöydästä saimme hakea kolmioleipiä ja vastaavia pikkusnäksejä. Illallisen jälkeen tanssimme erilaisia (oletettavasti englantilaisia) tansseja. Vaikka kuvitelmat eivät täyttyneet, ilta oli erittäin hauska ja mukava!

Alton Towersia voi lämpimästi suositella! Reissu oli meille vaihtareille äärimmäisen edullinen. Kuljetukset ja huvipuistolippu kustansivat yhteensä vain 10 puntaa. Pelkkä huvipuistolippu olisi normaalisti ollut reilut 30 puntaa. Alton Towers sijaitsee noin 60 kilometriä Manchesterista kaakkoon. Matka kulki pikkuisia ja mutkittelevia maaseututeitä pitkin, ja aikaa kului puolisentoista tuntia.

Alton Towers sijaitsee Staffordshiren maaseudulla ja sieltä löytyy 200 hehtaaria kaunista puutarhaa. Puisto tulvii historiaa vanhan linnan ja lukuisten muurien, kujien ja patsaiden muodossa. Alton Towersin vertaista teemapuistoa saa etsiä. Puisto on Englannin toiseksi suosituin vuosittaisen kävijämäärän perusteella. Mahtavien vuoristoratojen sekä puistojen lisäksi kompleksiin kuuluu pari hotellia, kylpylä, vesipuisto, kongressitiloja sekä Sea Life -akvaario. Vierailijan tulee varautua pitkiin jonoihin, jotka olivat oman käyntimme aikana keskimäärin tunnin mittaisia. Vuoristoradat ovat kuitenkin jonottamisen arvoisia. Thirteen oli mielestäni paras, sillä se oli hauska ja yllättävä. Kauhuteema voi säikäyttää pienimpiä, mutta vuoristoradan juju menee pieleen, jos siitä paljastaa liikaa ennalta. Oikeastaan kokemus lienee paras, jos laitteeseen vain nousisi tietämättä siitä sen enempää.