Kun Tiialle ja minulle varmistui 18. maaliskuuta, että vietämme seuraavan syksyn Manchesterissa, aloimme valmistua tulevaan koitokseen. Ensimmäisenä tsekkasimme koulun sijainnin ja aloitimme asunnon metsästyksen. Yksityiseltä sektorilta asunnon saaminen olikin vähän mutkikkaampaa. Ja helposti se saattoi olla paljon kalliimpaa, sillä monien vuokrien hinnat oli ilmoitettu ilman lämmitys-, vesi- tai Internet-kustannuksia. Tarkkaa summaa oli siis vaikea arvioida. Helpointa olisi saada vaihtoehto, jonka vuokraan kuuluu kaikki. Keväällä oli hankalaa metsästää asuntoa syksyksi, koska asuntoilmoitukset alkoivat usein lyhyen ajan päästä. Yliopiston asuntolat alkoivat tuntua turvallisilta ja helpoilta vaihtoehdoilta. Asuntolaan pääsi hakemaan vasta opiskelijanumeron kanssa, joten sitä piti ruveta odottelemaan.
Asuntolahakemukset alkoivat kesäkuussa. Meidän opiskelijanumeromme eivät tällöin toimineet. Asuntolapaikat kuulemma täytettäisiin järjestyksessä, joten emme olisi halunneet viivytellä asian suhteen. Erasmus-opiskelijoiden opiskelijanumerot alkoivat toimia parin viikon kuluttua, ja saimme lähetettyä omat hakemuksemme 23. kesäkuuta. Sitten vain odottelua, mihinkä sitä pääsisi.
Vastauksen saaminen kesti ja kesti ja tuli reilusti määräaikaa (heinäkuun loppua) myöhemmin. Harmiksemme, emme saaneet asuntolapaikkaa, koska olisimme Manchesterissa niin lyhyen aikaa (syys-joulukuu). Näin kävi usealle Erasmus-opiskelijalle. Flat hunt jatkui, mutta nyt oli keksittävä itse jotain. Gumtree, Easyroommate ym. vastaavat sivustot olivat meillä ahkerassa käytössä, jopa yötä päivää. Yliopiston puoleltakin autettiin meitä asunnon saamisessa ja saimme muutamia vinkkejä, mihin ottaa yhteyttä. Jos joku on joskus vastaavassa tilanteessa, niin en uskoisi, että on hätää: jos on itse aktiivinen, asiallinen ja valveutunut, asiat kyllä järjestyvät.
Oli ”mukavaa”, että meillä oli suomalaisia kohtalotovereita. Bongasimme toisemme yliopiston sähköpostilistasta. Manchester Metropolitan Universityn vaihtokoordinaattorimme vinkkasi meille asuntovälystoimistoa, jolla saattaisi olla muutamia vapaita asuntoja. Kun sellainen löytyi, siihen tartuttiin ja lujaa! Eräässä asunnossa oli seitsemästä makuuhuoneesta kuusi vapaana. Me viisi suomalaistyttöä varmistimme uuden kodin ripeällä toiminnalla.
Täällä sitä nyt ollaan, Manchesterissä. Talossamme on yhteensä kolme asuinhuoneistoa. Systeemi on kuin suomalaisessa soluasunnossa; samassa huoneistossa asustelee useampi henkilö ja jokaisella on oma makuuhuone. Yhteiset tilat ovat jaettu muiden asukkaiden kanssa. Meidän huoneistomme on mielenkiintoinen porrasparatiisi, jota peittää perinteiset englantilaiset kokolattiamatot. Tietysti tällainen kalustettu vaihtoehto oli vaihtarille hyvä juttu. Keittiömme oli hiljattain uusittu ja se oli hyvässä kunnossa. Asunnonvälitystoimisto oli huolehtinut huoneittemme maalauksesta. Tuli vähän sellainen vaikutelma, että joillekin seinille olisi riittänyt huolellinen puunaus, mutta ”fresh and clean” -lopputulos saatiin maalipinnan avulla. Lienee englantilainen tapa. Tai sitten helpoin, nopein ja halvin. Tosin halpaa tämä saattoi olla siinä mielessä että asunnonvälityksen työntekijä kävi maalailemassa. Sen kyllä huomasi, sillä maalitippoja oli sohvissa, pöydissä, tuoleissa ja kokolattiamatoissa. Lisäksi työnjälki oli vähän huvittavaa katsella, sillä vaikutti, että sinne minne ei esim. jatketulla telallakaan yletetä, ei tarvitse maalata. No, sympaattinen remppareiska sai paljon anteeksi.
Yliopisto teki saapumisestamme miellyttävää ja helppoa. Kun saavuimme lentokentälle, meitä oltiin MMU:n puolesta vastassa. Saimme ilmaisen taksikyydin asunnollemme sekä meille annettiin omaksi englantilaiset sim-kortit, joihin oli ladattu puheaikaa viidellä punnalla. Sim-korttiin pystyy siis itse lataamaan lisää puheaikaa, jos näin haluaa. On kätevää ottaa kakkospuhelin reissuun mukaan, jottei koko ajan tarvitse vaihdella puhelimen sim-kortteja. Soitteleminen Englanti-liittymällä toiseen englantilaiseen liittymään tai Suomeen on edullisempaa kuin suomalaisesta puhelinliittymästä.
Asuntomme sijaitsee Fallowfieldissä, hyvien kulkuyhteyksien päästä keskustasta ja kampuksestamme (Institution of Education, joka sijaitsee Didsburyssa). Saapumisen jälkeen menimme Sainsbury’s-kauppaan ostamaan petivaatteita, ruokaa ja muuta tarpeellista tavaraa. Sitä mestaa voi lämpimästi suositella hinnan ja monipuolisen valikoiman ansiosta. Fallowfield:ssä asuu paljon opiskelijoita, mutta täältä löytyy paljon ruokapaikkoja, kauppoja, pubeja ja baareja. Jokaiselle on jotakin. Kaupungin keskusta onkin ihan oma lukunsa.
